Keuhkosairaudet

Keuhkosairaudet

Keuhkosairausoppi eli pulmonologia on hengityselimistön häiriöiden ja sairauksien eli keuhkosairauksien hoitoon, diagnostiikkaan, tutkimukseen ja seurantaan erikoistunut lääketieteen ala. Keuhkosairauksia voidaan hoitaa niin polikliinisesti kuin sairaalassakin. Mitä korkeammalla tasolla yhteiskunnan perusterveydenhuolto on, sitä pienempi tarve keuhkosairauksien hoidolle ja diagnoosille. Keuhkosairauksien tarkempi diagnostinen määrittely ei ole kuitenkaan helppoa, koska niiden kaikkien oireet ovat keskenään varsin samankaltaisia.

Yskä, ja erityisesti krooninen sellainen, on yleisin oire, joka saa potilaan hakeutumaan keuhkolääkärin vastaanotolle. Yskä, limaneritys ja hapenpuute ovat epäspesifisiä hengitysteiden sairauksiin liittyviä oireita. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voivat olla monien eri sairauksien oireita. Vasta muiden oireiden tai tutkimustulosten perusteella voidaan täsmentää, viittaako yskä johonkin tiettyyn sairauteen. Keuhkokuume, keuhkotuberkuloosi, keuhkosyöpä, keuhkosarkoidoosi, keuhkofibroosi, keuhkopussitulehdus, keuhkoklamydia sekä tavalliset ylähengitysteiden virusinfektiot voivat kaikki aiheuttavat potilaan yskän. Sen sijaan hengitysvaikeuksia eli hapenpuutetta aiheuttavat monestikin sydänsairaudet.

Keuhkosairauksien tutkimusmenetelmät

Keuhkojen tutkimiseen käytetään usein radiologisia tutkimuksia, joista yleisin on rintakehän röntgen eli keuhkokuva. Keuhkosairauksien tarkempi tutkimus aloitetaan yleensä keuhkojen röntgenkuvauksella. Vaikeammissa tapauksissa keuhkokuva ei välttämättä kerro tarpeeksi sairauden diagnosoimiseksi tai arvioimiseksi, joten lisävalaistusta asiaan voidaan saada tietokonetomogragialla (TT-tutkimus), magneettitutkimuksella tai positroniemissiotomografialla (PET-kuvaus).

Spirometria

Spirometria on hengityksen ja keuhkojen toimintakoe, jolla selvitetään keuhkojen hengityskapasiteettia, joustoa ja läpäisevyyttä voimakkaasti hengitettäessä. Tutkimus sopii hyvin astman ja keuhkoahtaumataudin (COPD) diagnosoimiseksi ja hoitovasteen arvioimiseksi. Spirometria on informatiivisimmillaan, kun sen yhteydessä annetaan keuhkoputkia laajentavaa lääkettä eli tehdään bronkodilaatiotesti (keuhkoputkien laajennuskoe).

Keuhkosairauksien oleellinen tutkimusmenetelmä on myös bronkoskopia eli keuhkoputken tähystys. Bronkoskopiassa kameralla varustettu kuituoptinen ja elastinen tähystin viedään keuhkoputkiin, jotta voidaan arvioida laajojen hengitysteiden tilaa tarkemmin. Tarpeen tullen voidaan samalla ottaa myös koepala tai poistaa hengitysteihin joutunut vierasesine.

Keuhkosairauksien hoidossa on käytössä kaksi invasiivista eli kirurgista tutkimusmenetelmää – torakoskopia ja välikarsinan tähystys eli mediastinoskopia. Rintakehän välikarsinan sairauksien tapauksessa käytössä on mediastinoskopia, joka tarkoittaa rintaontelossa sijaitsevan välikarsinan (lat. mediastinum) endoskopiaa eli tähystystutkimusta. Sen tekevät yleensä rintakehäkirurgit, jotka tekevät myös muita keuhkosairauden hoitoon liittyviä leikkauksia, esim. poistavat keuhkokasvaimia ja etäpesäkkeitä.

Torakoskopia eli keuhkopussin tähystystutkimus tehdään keuhkojen ja rintaontelon sekä keuhkoputkista etäämmällä olevien sairauskudosten ja kasvainten tutkimiseksi. Tähystyksen yhteydessä voidaan ottaa koepaloja, poistaa pienempiä kasvaimia sekä havaita sairauskudos ja määrittää sen sijainti.

Muiden tutkimusten ohella yhä enemmän käytössä ovat myös geenitutkimukset, joiden avulla voidaan ennakoida perintötekijöistä kumpuavaa keuhkokasvainten riskiä. Samoin geenitutkimukset ovat välttämättömiä kystistä fibroosia tutkiessa.

Palvelut:

    • Spirometria

      24 klinikkaa

      Spirometria on keuhkojen tilavuuden ja hengitysteiden läpivirtauksen mittausta forseeratussa (maksimaaliselle syvyydellä ja nopeudella) hengityksessä. Spirometria on yleisesti käytetty keuhkojen toimintakoe, koska sillä on mahdollista selvittää erilaisiin pulmonologisia eli keuhkotauteihin liittyviä keuhkojen toiminnan häiriöitä. Tutkimusta käytetään esimerkiksi astman ja kroonisesti obstruktiivisen keuhkosairauden (COPD) diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa.